Riffien rajamailla #7

Innostuin niin täysillä potentiaalisesta mahdollisuudesta päästä viettämään perjantai-iltaa Convulsen ja Black Crucifixionin seurassa, että tempaisinpa epätodennäköisestä onnistumisprosentista huolimatta kohtalaisen koherentin kirjauksen Desibeli.netiin koskien BC:n uutukaista Coronation of King Darkness.

Rovaniemeläinen, pingviinimyrskyämisen ensimmäisen aallon pioneereihin kuuluva orkesteri tuli ensimmäisen kerran tutuksi Jalometallissa 2010. Tuolloin oli meneillään vielä erityisen kova Celtic Frost / Triptykon-psykoosi, jonka keskellä BC:n jokseenkin hienostuneen älyllinen, mutta helkkarin iskuvoimainen meuhkaus tuntui suorastaan mittatilatulta. Sekä tuo kyseinen häppeninki että myös parin vuoden takainen, muutaman uuden raidan ja nipun livevetoja sisältänyt Hope of Retaliation ynnä rinnallansa uudelleenjulkaistu debyytti The Fallen One of Flames on myös tullut Desibelissä käsiteltyä. Suosittelen kovasti, varsinkin uutukainen on asiansa hoitava ja omalaatuinen tuttavuus. Lopulta se epätodennäköinen onnistumisprosentti kylläkin koski vain sitä perjantai-illan viettoa. Toivottavasti revanssi joskus tapahtuu!

Ps., Tässä vielä kehaisu Convulsen paluu-ep Inner Evilistä.


Riffien rajamailla #7: Black Crucifixion

Riffien rajamailla #6: Sink

Riffien rajamailla #5: Opium Warlords

Riffien rajamailla #4: High On Fire ranskalaisilla

Riffien rajamailla #3: Demonic Death Judge

Riffien rajamailla #2: Koiramato & Mr. Peter Hayden

Riffien rajamailla #1: Sons of Kings


HUOM.
Jos olet sitä mieltä, että omaat sellaista melua mistä voisin pitää / mikä voisi olla blogin aihepiiriin sopivaa, kirjoita sähköpostia osoitteeseen tajuttomatlevyt-hähää-gmail.com

Riffien rajamailla #6

Desibeli.netissä omaan epämääräiseen tahtiinsa ilmestyvä Riffien rajamailla -artikkelisarja on edennyt kuudenteen osaansa. Aiheena on mielipuolinen "black psychedelic dronescape"-yhtye Sink, käsittelyssä on hiljattain kokonaisuutena julkaistu kaksiosainen The Holy Testament.

Yhtye tuli alkujaan vastaan Truth & Severance -EP:n (2011) myötä, jonka Truth -kappaleen video jäi möyrimään päiväkausiksi mieleen ja astui myös uniin asti. Tuntui jotenkin tarpeelliselta selvittää mistä orkesterissa oikein on kyse, joten tuolloin syntyi EP-arvion lisäksi myös haastattelu. The Holy Testamentin artikkeli syntyi hieman eri tavalla. Levyä tuli tiettyjen olotilojen tullen kuunneltua vähän väliä, mutta artikkelin henkisen deadlinen lähestyessä päätin altistaa itseäni useamman päivän ajan tuolle äänimyrskylle intensiivisemmissä määrin, ja lähinnä kohtuuttomalla äänenvoimakkuudella. Artikkeli on, kuten osin musiikkikin, intuitiivisuudessaan johdonmukainen mielikuvien ja tunnepiikkien purkaus. Kokemus jäi piinaamaan ja aiheutti hieman samanlaista fyysistä rasitusta kuin esimerkiksi Swans. Suosittelen, mutta varauksella.

Riffien rajamailla #6: Sink

Riffien rajamailla #5: Opium Warlords

Riffien rajamailla #4: High On Fire ranskalaisilla

Riffien rajamailla #3: Demonic Death Judge

Riffien rajamailla #2: Koiramato & Mr. Peter Hayden

Riffien rajamailla #1: Sons of Kings


HUOM.
Jos olet sitä mieltä, että omaat sellaista melua mistä voisin pitää / mikä voisi olla blogin aihepiiriin sopivaa, kirjoita sähköpostia osoitteeseen tajuttomatlevyt-hähää-hotmail.com